Minä, joka vielä vuonna 2007 vannoin, että ei koskaan narttua, eikä ainakaan merleä, sain hillittömän blue merle -kuumeen syksyllä 2007. Kaiken etsimisen, mutkien ja kiemuroiden kautta olin loppujen lopuksi ihastunut erääseen narttuun - nimittäin Pöysän Eilan Sadeen (Silimen Hymyn Tähtisade). Vaikkei Sade itse ole käynyt kovin tiheään näyttelyissä, ajattelin, että jos narttu jättää Freddyn ( Golden Rose Play With Fire) näköisiä jälkeläisiä ja terveys sillä itsellään on hyvä, uskallan ottaa Eilaan yhteyttä pennun toivossa. Niinpäs sitten sai puoli vuotta jännittää pentueen toteutumista ja voila: yksi blm narttu ja kaksi urosta syntyi maaliskuun lopulla 2009.
Jade tuli meille toukokuun kauniina sunnuntaina, Salon näyttelyreissun tuliaisena ja pentu oli kaunis kuin vaahtokarkki. Oltuaan meillä 5 päivää, Jade ja shelttipojat kirmasivat takapihalla. Kiviportaissa sattui haaveri: Jade hyppäsi Duffyn niskaan ja kopsahti olkapää/kyynärpää edellä alempaan portaaseen. Pentu vingahti ja ontui tunnin verran ja eläinlääkärin kehotuksesta jäimme seuraamaan sen vointia. Jade tokeni haaverista täysin jo seuraavaan aamuun mennessä ja eli normaalia pennun elämää vielä 4 viikkoa, kunnes yks kaks kyynärnivel räksähti rikki. Röntgenkuvauksen perusteella tuli tuomio: kyynärnivelen pirstaleinen murtuma, selvä murtuma kasvulinjassa, joka aiheutunut jo viikkoja sitten. Kaiken lisäksi murtumakohta oli luutunut väärään asentoon. Ja tämä sininen unelmani oli elänyt täyttä pentuelämää murtuneen nivelensä kanssa peräti 4 viikkoa!
Siitäpä sitten alkoi ikimuistoinen kesä pikkupennun kanssa, leikkauksineen, haavan huuhteluineen, eläinlääkärikäynteineen ja kuntouttamisineen. Leikkaukset suoritti Kai Skutnabb Vihdissä ja hänelle olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa shelttineitomme korjaamisesta. Paranemisessa tuli monta kertaa takapakkia tulehdusten vuoksi, milloin tuli rautaromu läpi jalasta, milloin hoitajat olivat unohdelleet tikkejä haavoihin ja milloin märkä valui jalan rei'istä. Huh huh, nyt kun muistelee. Kaikki tämä sai pienen koiramme luonnetta vahvistumaan, se tuskin tiesi mitä muunlainen elämä on. Jaden luottaminen ihmisiin ja siihen, että kaikki tehdään sen parhaaksi, on jotain ainutlaatuista. Sen luonne oli kyllä jo pikkupentuna aivan uskomaton, joten tämän koiran luonne saa minut vakuuttuneeksi, että sitä olisi hienoa päästä jalostamaan eteenpäin.
Jade kuvattiin heti, kun ikää oli riittävästi. Kyynärän tilanteenhan "tiesin", mutta muu koirasta oli vielä tutkimatta. Tai niinhän luulin: Skutille ikuisesti kiitollisena saan todeta, että Jaden luusto kyynärineen on täysin terve! Parasta A-luokkaa oleva tyttö! Olen täysin rakastunut koiraani, sen siniseen väriin, rakenteeseen, kauniiseen päähän ja uskomattomaan luonteeseen. Tuon shelttineidon elämänalku on niin ikimuistoinen, että halusin sen kutsumanimen näkyvän kennelnimessäni. Niin syntyi Amor'jade kennel - rakkaudesta Jadeen. Kiitos Eilalle tästä sinisestä unelmasta, joka nimensä mukaisesti toteutui.